Tutustutaan toisiimme

Aloitan nyt täälläkin esittelykierroksen, kun jo tuolla sähköpostipalstalla kerran sen tein.
Eli, jotta tiedettäisiin ketä täällä on niin esitellään vähän itseämme.
Meillä on täällä Espoossa tällä hetkellä nelihenkinen uusioperhe ja kaksi koiraa, joista toinen on 2v. seiskari Pipsa. Toinen koira on belgianpaimenkoira Faru jo 8 v. Perintökissamme Miisa (n. 13v.) jouduttiin lopettamaan viimeviikolla, koska se lopetti syömisen ja meni tosi huonoon kuntoon.
Pipsa on nuorimman tyttäremme Pinjan 11v. koira ja perheen pirpsakka vekkuli. Pipsa tuli meille Turusta Jaatisilta ja oli yhdeksänpäisen pentueen pienin ja kiltein. Ja aivan äärettömän kiltti ja ystävällinen se on vieläkin. En ole sen vielä koskaan nähnyt olevan vihainen. Mutta kyllä neidillä silti riittää itsetuntoa, vaikka onkin varovainen ja epäileväinen varsinkin lumiukkojen kanssa.
Muihin koiriin Pipsa suhtautuu ystävällisesti ja luottavaisesti. Pipsa on myös hyvin utelias ja sen musta kuono on kyllä aina siellä, missä jotakin tapahtuu. Aikamoinen hienostelija neitimme myös on, varsinkin ruuan suhteen.
Pipsa tykkää kovasti leikkiä palloilla ihan itsekseenkin ja rakastaa sitä, jos joku viitsii vetää narulelun toisesta päästä, silloin Pipsan kurkusta kuuluu hellyttävää todella ystävällistä "murinaa". Muutoin Pipsa ei pahemmin hauku, paitsi joskus, jos kauhesti tekisi mieli mennä tutustumaan ohikulkevaan koiraan. Pipsan äiti Piki muuten osaa laulaa, mutta Pipsan kanssa emme oikein ole vielä päässeet tuota taitoa harjoitelemaan.
Päivisin Pipsa odottelee emäntäänsä koulusta minun ja mieheni toimistolla, jossa se makailee autuaana korituolissa kellistellen. Tällainen kellistelykuva löytyy muuten Pipsasta seiskarinkoirakerhon kotisivulta klikkaamalla pentukuvagalleriasta Jaatisen Pipsan kuvaa. Pipsa on erittäin taitava hyppääjä. Sen lempipuuhia on lumihangessa tai hevosenkasoissa pyöriskely, myös lintujen jätökset olisivat Pipsan mielestä erittäin sopiva hajuste nuorelle seiskarineidille.
Uimaan Pipsaa ei sen sijaan saa oikein millään. Eikä se myöskään pidä erityisesti kovista äänistä, kuten uuden vuoden räiskeestä täällä pk-seudulla. Ja myös ne lumiukot ovat hyvin epäilyttäviä.
Pinja on kouluttanut Pipsaa perustottelevaisuuteen ja se alkaakin sujua aika hyvin. Nyt toivomme, että tytöille löytyisi sopiva agility-ryhmä, kun se tuntuisi kiinnostavan molempia. Myös pennutusta olemme miettineet vuoden parin sisällä.
Tässäpä näin aluksi, kirjoitelkaa muutkin, niin saadaan jutun juurta tänne.

Moi täällä on Pinja. En voinut tehdä omaa käytäjää, koska siinä on ikäraja. Minä siis omistan Pipsan. Äiti liioittelee minun mielestäni hieman liikaa Pipsan hyviä puolia, osaa Pipsa nimittäin tuhmakin olla, esim silloin kun meillä oli vielä kissa se kävi hakemassa kissan hiekan laatikosta kakat lattialle ja minä joudun ne siivoomaan ja kyllä se roskiksiakin tonkii ja leluni hajottaa

Terve!

Minä oon Laura. Asun tällä hetkellä Kannuksessa ja opiskelen kennelalaa (eli koiria) Keski-Pohjanmaan maaseutuopistossa. Teen päättötyötäni seiskarinkoirista (vielä ehtii vastata kyselyyn kerhon sivuilla!!!). Viime helmikuussa minulle tuli Mynämäeltä seiskarinpentu uros Lada, jonka kanssa ajattelin lähinnä pelastuskoiratoimintaa harrastaa. Toko on myös yksi laji, johon ajateltiin panostaa. Ladan lisäksi minulla on viisivuotias sekarotuinen narttu Cindy, jonka kanssa kisaan tokon avoimessa luokassa.

Moikka vaan kaikille!
Olen Heini, asun porissa ja omistan kaksi seiskarinkoiraa Marjomaan Nicky (4v.) ja Ronja (1,5v.). Mun tytöt on vilkkaita ja ihmisystävällisiä Kunhan joku vain rapsuttaa niin maailmassa on kaikki hyvin. Molempien kuvat löytyvät kerhon sivustolta joten en sen enempiä siitä kerro.
Minun kotonani on aina kasvatettu koiria ja itse aion seurata samaa rataa. Siispä ensikeväänä olisi suunnitteilla Nickylle astutus .D
Mutta jos jotain jäi mieltänne kaivamaan niin laittakaa mulle viestiä.

Kotisivuni osoite on muuttunut. Uusi osoite on: www.kennelmarjomaa.tk

Moi, oon Johanna. En omista seiskarinkoiraa enkä itse asiassa tällä hetkellä minkäänlaista koiraa, mutta suunnitelmissa on hankkia lähiaikoina. Rodusta en ole vielä varma, mutta mikäli sopiva pentue tulee kohdalle, on seiskarinkoira varteenotettava ehdokas

Minulla on ollut samojedi, joka oli kyllä aivan mahtava otus. Pyry menehtyi valitettavasti ihan liian varhain johonkin mystiseen sairauteen, oli vain 7-vuotias. Nyt kiinnostaa kuitenkin eniten paimensukuiset lapinkoirat, ja sitten nämä hyljekoirat. Kuulin seiskarinkoirista vasta vähän aikaa sitten, ja rotu kiinnostaa kyllä paljon. Toivoisin pääseväni näkemään mahdollisimman monta yksilöä ihan livenä, niin saisi paremman kuvan.

Tällä hetkellä eläinkantaa kodissani edustaa kaksi kääpiökania. Toiveissa olisi, että kanit ja tuleva koira voisivat elää sulassa sovussa, vaikka kaneilla onkin ihan oma kotinsa navetassa. Saapa nähdä

Heips !! Olen Soile Uudestakaupungista ja otimme perheeseemme uuden jäsenen, Seiskarinkoira Nöffin. Nöffi tuli meille Merimaskusta ja on nyt 13 viikon ikäinen.
Meillä oli japaninpystykorva ennen, mutta jouduimme sydänyskän takia lopettamaan Mellun vuonna 2000, 12 vuotiaana, luopuminen oli niin tuskaista, että emme ole ottaneet uutta koiraa.
Nyt sitten päätimme uudesta perheenjäsenestä, ja olen erittäin tyytyväinen, että päädyimme seiskarinkoiraan. Kasvattaja oli opettanut Nöffin jo sisäsiistiksi, joten olemme päässeet todella helpolla. Lapset (9v. ja 5v.) tykkäävät, ja mikä parasta myös Nöffi on aivan ihastunut lapsiin!

Moikka! Eli mä oon Katja ja asun tällä hetkellä avokin kanssa Porissa. Emme omista tällä hetkellä koiraa, mutta olemme harkinneet Seiskarinkoiraa ja mahdollisesti saatamma sellaisen saada Heiniltä Olen aina pienestä tytöstä lähtien halunnut koiraa, enkä vielä tähän päivään asti olen sellaista onnistunut hankkimaan :/ Mutta siis vähän minusta itsestäni.. Olen iloinen ja sosiaalinen 20-vuotias porilaistyttö ja opiskelen tällä hetkellä Satakunnan ammattikorkeakoulussa liiketaloutta, suuntautumisvaihtoehtona taloushallinto..
Siinäpä taisi olla sitten kaikki oleellinen

Eli myös esittäydyin sähköpostin puolella keväällä.
Kun sitten keskustelu siirtyi tänne, tipuin joukosta. Minun vähäinen järkeni ei millään tajunnut mistä kautta tänne pääsee!
Retkikuvien mukana tuli hyvä linkki, joten nyt olen täällä.
Eli omistan 4,5 vuotiaan seiskarinartun nimeltään Luotosen Mokka.
Mokalla on ollut pieni pentue viime vuonna. Toiseenkin olisin valmis, joten aivan liikaa siitä ei ollut hommia, vaikka vähän aikaa oli aikamoinen hulina kotona. Varsinkin aamuisin heti kun pennut kuulivat, että nyt se "äiti" heräsi.
Jos vain sopiva uros löytyisi läheltä Turkua tai oikeammin Lietoa, jossa asumme, voisin hyvinkin harkita toista pentuetta ensi keväänä.
Olemme autoton perhe, joten kevät-syys -taapaamiset ym. onnistuvat vain jos jostain saamme kyydin.
Perheeseemme kuuluu lisäkseni 2 poikaa iältään 15 ja 21. Ja vielä narttukissa nimeltään Roope.
Kissa tuli meille kollina noin puolivuotiaana ja jo tunsi nimensä, joten mitä sitä muuttamaan, vaikka narttuus heti havaittiinkin.
Mokka on muuten ihan mukava koira, mutta on siinä yksi ikävä piirre. Se nimittäin on viihtyvinään oikein hyvin petillään lattialla aina ollessani kotona, mutta menee tuolille, sohvalle, sänkyyn ilmeisesti heti kun olen poistunut. Ja myös öisin. Luultavasti palaa lattialle heti kun kuulee herätyskelloni soivan. Jos menen kokeilemaan tuolia, on paikka vielä lämmin. Ja eihän sitä voi edes rangaista, kun ei saa kiinni itse teosta.
Yritin kyllä heti pentuna opettaa, että ei ko. paikkoihin. Mutta kun kaikki muut olivat sitä mieltä, ystävät mukaan lukien, että kyllä Mokan täytyy saada olla sohvalla ym.
Ja minähän ne karvat joudun pois imuroimaan, ei tule ystävät auttamaan.

Terve vaan !

Bongasin tämän foorumin toisaalta, ja koska rotu kiinnostaa, niin ajattelin että esittelen itseni, kun varmaan tulee tänne jotakin näpyteltyä aina välillä

Olen Pia Suopanki, ja en vielä ole Seiskarinkoirakerhon jäsen, tai oikeammin jäsenmaksu jäänyt "vähän " rästiin.... (korjaan asian pikimmiten )

Lähestyn keski-ikää pelottavaa vauhtia, ja olen 5 koiran "yksinhuoltaja"; vanhin sekis Romppu 10v ja sitten neljä lunnikoiraa , iältään 7,5- 2,5 vuotta.

Olen ammatillisetlta koulutukseltani pieneläinhoitaja, mutta niitä töitä en ole tehnyt enää vuosiin . Välinehuoltajan hommissa menee arki, vapaa aikana sitten koiruuksia ja muita eläinjuttuja.

olen suorittanut kasvattajan peruskurssin ja myös SEYn eläinsuojeluvalvojan peruskurssin , vaikkakaan en valvojaksi ole (ainakaan vielä) hakenut.

Olen välillä kova väittelemään, ja toisinaan saatan esittää asiat kärkevästikin , mutta pohjimmiltani olen kyllä ihan kiltti....

Hei vaan!

Olen Luotonsen Mokan pentueesta 22.4.09 Urho. Minulle annettiin kutsumanimi Kamu, mitä nyt tottelen miten sattu. Asustelen Ylöjärvellä omakotitalossa. Kovasti minulle on seuraa pitäneet perheen koko porukka, seuraankin heitä kuin hai laivaa joka paikkaan. Tytöt 11v ja 15 v ovat hyviä leikkikavereita, vähän tuppaa minulta vielä menemään riehumisen puolelle ja hampaitakin tulee käytettyä jos johonkin. En ymmärrä tuon isäntäväen epämääräistä älämölöä, kun löysin vanhemman tyttären uikkarit sekä aivan ihastuttavat mustat pitkävartiset kumisaappaat, varmaankin isännän omistamat. Ihmeellistä porukkaa, kun tuntuivat kovin kiukkusilta, enhän mä kun ikeniäni testaili. Virtaa ja energiaa on jatkuen, tosin tipahdan nukkumaan kuin suorilta jaloiltani, kun olen vähän aikaa juossut ja purkanut energiaa. Pihassa saan olla kyl aika vapaasti, aita tulee kyl ain vastaan joka nurkalla. Minulla on kaksi vaihdetta täysillä ja nukkuminen. On tää muutoin ihmeellistä porukkaa...ne vei mut jo jonnekin toisten koirien joukkoon...olin kuulevinani et pentukoulu. No eipä välii, kunhan makupalat on vaan hyvii. Huomenna vietä 10 vko synttäriä. Kovasti on ollut kuuma. Oon tuos kuusenalla makaillut paljon näillä helteillä. Näin musta väritykseni taitaa lämmittää vielä vähän lisää.
Kävin tässä kyläilemässä kesämökillä, en hoksannut että tuo järvenpinta ei niin kannata, mut huomasin et osaan uida, tyttöjen perässä sinne järveen piti mennä ei kait sitä voi yksin rannalle jäädä.

Kamun perheeseen kuuluu Ylöjärvellä äiti , isä, 2 tyttöä 11v ja 15 v sekä marsuvanhus Santtu.

Hei , olen yksi koiranystävä Inkoosta.
Perheessä on ollut koiraa jos minkä rotuista, kasvattajana ja tilapäisenä koirakotina ollut kymmeniä vuosia.
Tuli siiten tämäkin rotu tutuksi, kuulin eräältä ystäväperheeltä hieman erikoisen asenteen kuuroja kohtaan.... ja vielä kyseisen koirakerhon puheenjohtajan esittämän?
Kuuroko ei kykenisi omistamaan, käsittelemään, kouluttamaan seiskarinkoiraa?
Kykeneehän kuuro omistamaan kaikkia muitakin koiria, niin ja myös kouluttamaan, itse en ole kuuro, enkä mykkä... mutta kyllä paras ja ainut laatuisin koirani oli kuuro, käsimerkein ohjasin sitä monissa kokeissa, täydellinen pakkaus!
Samaten kuuro voi olla erittäin hyvä käsittelemään koiria, joutuuhan koira todella keskittymään omistajaa/kouluttajaa kohtaan... kun ei sitä muuten kuule; ) Käsimerkit kun pitää tarkoin katsoa.
Lisäksi kuuro ei huuda koiralleen... ei tarvitse.
Onneksi nämä ihanat ihmiset saivat toisen rodun, jota kouluttavat ja koira toimii ja tottelee.

Taika-seiskari Töölöstä kommentoi käsimerkkejä:
emäntäni on opettanut minulle käsimerkein
maahan, ylös, istu, sivulle, viereen, seis, kuiskaa ja urise -temput/käskyt.
Taisi olla jotain muutakin, temppurepertuaarissa on yli 50 asiaa tällä hetkellä.
Puhumme mieluummin tempuista kuin käskyistä,
ja olenkin kova tyttö oppimaan, vaikka 5 vuotta tuli täyteen.

On mukava lukea, että rotukaverit levittäytyvät ympäri Suomen:)

Tervehdys Tölikkä-Satakunta-akselilta!

__________________________________________

Lyhyesti:
- Saarisen Taika, synt. 8.4.2004 Nauvossa
- pitää: mustamakkara, hirvenluut, myyrien metsästys, temppuilu, autoilu
- inhoaa: H2O eli vesi kaikissa plussa-asteisissa muodoissa; lumi ja jää OK
- etsii: luotettavien, maanläheisten urosseiskarien seuraa pk-seudulta
- elämänfilosofia: juokseva ja oppiva koira ei sammaloidu!
- wikipedian seiskarinkoirakin näyttää olevan (- kuka näppäsi kuvan?):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Seiskarinkoira

__________________________________________

Taika muutti Nauvosta Töölöön kesäkuussa 2004. Ensi vuonna
syntymäpäiväkakussa on siis kuusi koirakeksiä.
Eläintenkouluttaja Kaimio tosin arvioi Taikan henkiseksi iäksi 1 vuotta.

Taika on ollut alusta alkaen terävä ja valpas kaveri, jonka
oppimiskyky on koetellut mielikuvitustamme.Nykyisin
temppurepertuaariin kuuluu noin viitisenkymmentä temppua/käskyä, joista
esimakua onkin tullut seiskaritiedotteiden mukana postissa. Jonkin
aikaa Taikalla oli myös oma temppuilupalsta 4H-nuorten lehdessä.

Lasten mielestä viehättävin taikatemppu lienee kuoleva koira, joka
urisee kyljellään maaten ja vielä heiluttaa häntää! Uskottavuutta tuo
sormien tunnistaminen ja avuliasta luonnetta osoittaa sukkien
kiskominen jaloista tai jalankulkuvalon painaminen vihreän valon
vaihtumista odotellessa.Jälkimmäistä en ole koskaan opettanut, vaan
haukku katsoi pää kallellaan, miksi minä tökin tuota metallitolpan
kylkeä, joka sitten piippaa. Kokeili itse ja sai palkaksi isot kehut
ja rapsutukset - sen jälkeen homma on sujunut pyytämättäkin ja samaa
sovelletaan myös vaikkapa hissin tilaamiseen

Oman elämän helpotusta on pyykin ripustamisessa avustava koiruus
ja innokas sisälähetti, joka kiikuttaa tavaroita nimeltä tuntemilleen ihmisille.

Temppujen opettamiseen on monta syytä. Ensinnäkin koiralla riittää
virtaa kauemman kuin Duracel-pupussa.

Aivojumppa väsyttää hyvin, eikä mukavuudenhaluinen emäntä ole
erityisemmin ihastunut Helsingin välikausitalviin, jolloin tarvotaan
loskassa ja vedessä viisi kuukautta vuodesta.
Maalla ollaan tehty esimerkiksi 25 km hiihtolenkkejä tai päivän
sienestysretkiä Taika vapaana juosten, eikä väsymystä ole
havaittavissa ulkona. Kaupungissa juostaan sään ja voinnin salliessa silloin tällöin,
muuten lenkit ovat rauhallisempia haistelulenkkejä.

Toisekseen Taika oppii helposti ja pitää temppuilua todella hauskana.
Kolmanneksi Taika tykkää esiintymisestä; aplodit kun kuuluu, häntä
heiluu vinhaa vauhtia ja neiti nauraa suu auki.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain hankalaakin. Irti Töölössä juossut
koira säikäytti pahanpäiväisesti minut ja Taikan pentuna. Sen jälkeen
hihnarähjäystä on koulutettu pois keinoin jos toisinkin vaihtelevalla
menestyksellä.

Saksanpaimenkoiranarttu taas rökitti pari kertaa peräkkäin
koirapuistossa. Sen jälkeen olemme käyneet koirapuistoissa vain
tuttujen (uros)koirien kanssa. Queen of Everything ei
tule juttuun muiden narttujen kanssa. Vinttikoiranartut jäävät haukuitta,
sillä yhteinen harrastus, juokseminen, ei taida jättää sijaa rähinöille.
Ekan kerran, kun päästiin vinttikoiraradan sivuun kokeilemaan rätin perässä juoksua,
Taika juoksi kunnarit.
Kun rätti oli juostu kiinni, Taika hoksasi radan olevan vapaa ja tien auki
taivasta myöten. Siispä menoksi! Häntä suorana ja pää viidentenä
jalkana hullun kiilto silmissä laukkasi rataa ympäri... Jälleen niitä
hetkiä, jolloin toivoin omistavani hieman hillitymmän koirarodun
edustajan.

Kuten myös silloin, kun Taika nipsaisi hengen pois helsinkiläisen
päiväkodin takapihalla tallustelleesta rotasta keskellä kirkasta
talvipäivää, viskasi sen ilmaan ja rotta lensi häntä viuhuen emännän pään yli
hankeen... 8-) Tai kun eteen huolettomana tallustellut kani päätyi
paistiksi KADULLA tallustellessa, pääkaupungin keskustan kadulla.
Siinä sitten roikotat kania korvista keskellä Töölöä ja mietin "pataan vai roskiin..."


Taika onkin melkoisen reissaavaa sorttia. Matkustusvälineet ovat tulleet
tutuksi: ratikassa, bussissa, metrossa, junassa, saaristolautalla,
laivallakin matkustettiin Ahvenanmaalta manner-Suomeen. Lentokone ja
helikopteri on kokeilematta...
...tammikuussa ollaan valkokankaalla (kuten toinenkin helsinkiläisen seiskari) elokuvassa,
mutta siitä lisää toiste!

Mekin voitaisiin Wilman kanssa esittäytyä, ja tutustua foorumissa kävijöihin, sekä seiskarinkoirien ystäviin Elikkä minusta lyhyesti ja ytimekkäästi, olen nuori 18 vuotias perus koiraharrastaja tyttö pk alueelta ja olen töissä Tallilla hevosenhoitajana. Perheessämme on Wilman lisäksi tuollainen yli ihana kymmenvuotias pitikäkarvainen sakemanni vanhus Tämä vanha herra on opettanut minulle paljon, ja koska pappa on oikeastaan äitini koira, niin päätin ottaa itselleni koiran, josta tulisi sitten tuolle äijällekin kaveriseuraa. Wilman ostin itselleni vajaa kaksi vuotta sitten ja se tuli minulle 4kuisena Kajaanista. Ilmoituksen löysin Apulan listoilta, Wilma on siis porokoira/jämtlanninpystykorva sekoitus ja on iältään 2 vuotias.

Syy miksi tänne foorumiin olen tupsahtanut, niin Wilma koirasta kertoisin enemmän...Wilma on siis otettu Seiskarinkoirakerhon rekisteriin kantakoiraksi, ja on tuore Seiskarinkoira. Rekisterinimeksi tuli Viiman Wilma. Mutta siis, kaikki alkoi näin...

Wilman ollessa reilu vuoden ikäinen googletin erirotuisia koiria, jotka muistuttaisivat hyvin paljon Wilmaa, saadakseni selville mitä rotua siitä voisi löytyä. Emästä sen verran tiesin, että on puhdas jämtlanninpystykorva, mutta vahinkopentue kun oli, niin isästä ei oltu 100% varma kuka se olisi voinut olla.... Myöhemmin tuli kuitenkin tieto että Wilman isä saattaa olla mahdollisesti naapurin porokoira. Wilman ja sen kuuden muun sisaruksen ulkonäkö muistuttaa hiukan porokoiraa... Mutta kuitenkin!

Aikani surfailtua netissä, löysin Seiskarinkoirien nettisivun, ja kävin läpi monta kertaa rotumääritelmän, sekä kuvat nykyisistä & entisistä seiskareista. Suuni vain loksahti auki huomatessani Wilman olevan täysin samaa luokkaa ja saman näköinen, kuin nämä seiskarin ylisuloiset pystykorvat. Otin yhteyttä, ja menin käymään Seiskarinkoirien kokoontumisessa, jossa Juha & Kauko tekivät rakennetarkastuksen. Ilokseni sain kuulla, että Wilmasta on ainesta Seiskarinkoiraksi, ja että siitä tulisi Seiskareiden kantakoira.

Wilma on koirana aivan sydänten valtaaja. Ajattelin oman vähäisen "koirakoulutus" taitojeni näkyvän koirassa myöhemmin koiran aikuistuttua, mutta hyvin ollaan pärjätty. Wilma on rehti tallikoira/hiirien jahtaaja, ja rakastaa lapsia ylikaiken. Wilma ei tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta tietää kuitenkin pitää myös puoliaan. Näitäkin "oman alueen puolustus" hetkiä tulee harvoin, sillä Wilma on hyvin suvaitsevainen koira, ja ystävällinen koira muutenkin. Se vain hyväksyy kaikki eliöt semmoisina kuin on. Hyvin seurallinen ja erittäin fiksu tapaus. Sillä jos on mieleeni on juolahtanut opettaa tytölle uusi temppu, ei mene kuin alta 10 minuuttia kun jo ymmärtää mistä on kyse. Ja koska on niin perso ruoalle ja herkuille, yrittää miellyttää osaamillaan tempuillaan niin kauan kuin syötävää riittää!

Se myös osaa olla todella ketku... Esimerkiksi, kun isäntä ei (ymmärrettävästi..)tykkää koiran valtaavan sänkyä, Wilma on ymmärtänyt tulla sängylle, VASTA kun talon herra on poistunut huushollista. Niimpä kun ovi käy aamu kuudelta, se kömpii hiljaa salamyhkäisesti mamman viereen lämpimään. On myös lukuisia muita asioita missä se osaa olla aika velmu, mutta en ihan kuitenkaan tänne laarittele niitä

Olen aika ylpeä ja positiivisesti yllättynyt, että ollaan pärjätty Wilman kanssa näinkin hyvin, sillä alussa ajattelin että en saa koulutettua siitä minkään näköistä hurttaa, mutta koira olikin jo tullessaan Vantaalle valmiiksi varustettu hyvällä luonteella ja mukavalla asenteella, niin siitä tuli melko helppoa vaikka ensimmäinen koirani onkin. Kunhan hieman ikää tulee lisää, niin Wilmalle olisi tarkoitus lähitulevaisuudessa etsiä sulhanen Seiskarin komeista uroksista, ja tarkoittanee siis myös sitä että alkaa rankka koiravauvaopiskelut meitillä Kiinostuneet, käykäähän kurkkaamassa meidän ihka uusia kotisivuja osoitteessa www.freewebs.com/viimawilma sekä muuhun laumaan voi tutustua www.freewebs.com/meidan-lemmikit

hauskaa ja (toivottavasti) aurinkoista loppukesää koiruuksille ja niiden omistajille!

Kesäterveisin. Marianne K & Wilma