Seiskarinkoira Aku

Moi!Olen uusi täällä.Oli todella vaikeaa opetella nämä pelisäännöt.
Haluan kertoa teille Akun tarinan.Aku oli todella vilkas pentu.Ehti häistä läksiäisiin.Sitten ihan yllättäen puhkesi epilepsia.
Ensimmäisen kohtauksen jälkeen oli seitsemän kuukautta väliä seuraavaan.Sitten aloitettiin lääkitys.Se ei heti purrut:(Tuli jopa kolme kohtausta samana päivänä.Vietiin pojalta pallit.Se aiheutti lihomista.
Nyt tulee kohtaus/kuukausi.Akulla on ihana lääkäri.Rahaa on palanut paljon,mutta sitä rakkauden määrää,mitä Aku antaa meille.
Akun kuva löytyy galleriasta:Pappilan Aku ps.Voitte arvata sitä surun määrää ja itkua,kun Aku sairastui.

Todella ikävää kun koiranne on sairastunut. Minulla olisi kuitenkin muutamia kysymyksiä. Onko tietoa ovatko muut pentueen koirista sairastuneet epilepsiaan? Epilepsia ei sinänsä ole perityvä mutta joitain tapauksia on ollut. Ja tiedätkö onko vanhemmista tai isovanhemmista sairastelleet? Ihan terveyskannalla olen kiinnostunut

Kiitos viestistä Danica.Tietääkseni muilla pennuilla ei ole epilepsiaa.
Sain muutakin Akun myötä:)Kasvattajasta tuli ystäväni.En muuten ole koskaan nähnyt yhtä villiä koiraa:)Akun elämä on muutakin,kuin epilepsiaa.Kohtausten välillä eletään ihan normaalia ja onnellista koirapojan elämää.
Kesällä lähdemme Lappiin.Lääkepitoisuudet veressä mitataan säännöllisesti.Ps.Kuva Akusta on karmea:(Mulla olisi koneella hienoja kuvia,mutta en osaa laittaa.Kuva galleriassa on kasvattajan kännykästä.

Hienoa että Aku kuitenkin on onnellinen Sairastava koirakin voi elää tasapainoista ja onnellista elämää jos siihen on valmis panostamaan. Ja nostan hattua kasvattajalle myös koska on tukenut teitä koko sairauden ajan. Itselläni kiinnostaa nimenomaan mahdollinen perinnöllisyys ja muutenkin koko rodun terveys Epilepsiaa ei kuitenkaan lueta perinnöllisiin tautehin sillä tietääkseni se periytyy hyvin harvoissa tapauksissa ja useimmat sairastuneet koirat ovat saaneet epilepsian jonkin muun syy-yhteyden kautta. Seiskarinkoira on hyvin terve rotu johtuen laajasta geenipoolista mutta se ei takaa etteikö joitakin sairauksia ilmenisi. Sekarotuisetkin saavat vanhemmiltaan puolet ja puolet geeneistä. Useimmin sekarotuisten vanhempina ovat kaksi puhdasrotuista koiraa. Näistä voi ihan hyvin joko toinen tai molemmat kantaa ns. sairasta geeniä. Näin ollen vaikka prosentuaalinen mahdollisuus osua jonkun toisen samaa sairasta geeniä kantavan koiran kanssa samaan siitosyhdistelmään on häviävän pieni, se mahdollisuus siellä on. Siksi olisi tärkeää tutkia edes hiukan koiria ennen kuin niitä käytetään siitokseen.

Kiitos viestistäsi Danica.Kerro koirastasi.Minä olen kasvanut koirien ja kissojen keskellä.Naapurin karhukoira hyökkäsi päälleni lapsena.Useita tikkejä laitettiin kasvoihini.Eipä jäänyt pelkoja.Lähden kohta Akun kanssa kävelemään.Eilen oli 29-pakkasta.Asumme Savon sydämessä.
Aku on rauhoittunut,kun vertaa pentu-aikaan.Se oli kyllä yhtä hulabaloota.Varasti ruokaa,pyykit narulta,matot,silmälasit.Puri meitä.Olimme usein rukkaset kädessä.Karkaili,karkaili etc.Ei sille voinut olla vihainen,kun katsoi nappisilmillään.Ps.Akun pentukuva löytyy Galleriasta:Kuopusmaan Venla pentuineen.Aku syntyi 30.8.2004
Kuten huomaat,olemme aamuvirkkuja:)

Täällä on hiljaista,kuin huopatossutehtaassa:)Vähän valoa näkyvissä.Nyt oli pitempi väli kohtauksella.Tunnen Akun isoveljen omistajan.Lähetetään s-postia toisillemme.Kyllä on pojat samannäköisiä.Katsokaa:Pappilan Lenni