Seiskarinkoirien astutus ja pennutus

Viime kevään seiskarinkoirakerhon kokouksessa oli luennon aiheena pennutus. Saimmekin kuulla todella omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia sekä vinkkejä ja neuvoja pitkään koiria pennuttaneelta konkarilta. Hänen nimeään en nyt muista, mutta täytyy tarkistaa vanhasta ohjelmasta.
Ajattelin, että tännekin voitaisiin kerätä ihmisten ja seiskareiden kokemuksia aiheesta. Eli kovasti pyytäisin niitä, joilla on kokemusta aiheesta, kirjoittelemaan tänne, mitä päällimmäiseksi jäi mieleen. Me puuhaa suunnittelevat voidaan esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä ja hakea tukea ja rohkaisua hommaan.
Olisi kiva, jos seiskarinkoirakerhon puolesta tänne voisi laittaa jonkinlaista tilastoa aiheesta, tietenkin hyvin anonyymisti, niin että kaikkien yksityisyyden suoja säilyy. Se ainakin kiinnostaa, miten yleisesti ottaen astutukset ja synnytykset ovat menneet ja mitä ongelmia on esiintynyt.
Meillä on suunnitelmissa pennut vuoden sisällä, joten seuraamme tätä keskustelua kyllä ahkerasti! Pentuja suunnittelevia tuntui olevan muitakin.

Itseä lähinnä askarruttaa tämä suppea kanta, ettei vain tulisi liikaa sisäsiittoisuutta. Ladaa voin harkita antaa astutettavaksi aikuisena, jos se todetaan terveeksi, eikä lonkissa ja kyynärissä tai luonteessa ole mitään mikä arveluttaisi vähäsenkin. Minun periaatteena on, että jos on pienikin vianpoikanen, niin en missään nimessä anna astutettavaksi.

Oikein hyvä huomio tuo, että todellakin kannattaa varmistua sekä nartun, että uroksen terveydestä. Tosin, kun näitä seiskareita ei ole sillä lailla jalostettu kuin virallisia rotukoiria, niin tuollaiset jalostuksesta jotuvat ongelmat, kuten huonot lonkat ovat harvinaisia. Nämähän ovat "hirvittävän" terveitä koiria, sitä tutkittiinkin kyselyllä vähän aikaa sitten. Yleisin kuolinsyy oli auton alle jääminen, eikä noita "rappeutuma" sairauksia tainnut esiintyä. Tarkemmat tiedot saa yhdistyksestä.
Ainahan on kuitenkin yksilöistä kyse ja koiralle itselleenkin on hyvä, että on terve, jos pennutetaan. Eikä niitä huonoja geenejä tietenkään kannata jatkaa, esim. luonteen suhteen.
Tuo sisäsiittoisuus ei kai ole vielä ainakaan mikään riski, koska "rotukirja" on avoin, eli sinne hyväksytään uusia kantakoiria sekarotuisista. Niinpä sitäkin voi harkita, että tekee pentuja jonkin muun merkkisen kairan kanssa ja hyväksyttää pennut sitten kantakoiriksi. Tätä on tehtykin esim. lapinkoirien kanssa ihan hyvällä menestyksellä. Näin saadaan uutta elinvoimaista verta.
Se hieno juttu näissä seiskareissa juuri on, että ei ole noita varsinkin suosittujen rotujen ongelmia, kuten perinnöllisiä sairauksia ja hirvittävän tarkkaa kontrollia niiden suhteen.
Seiskarinkoirakerho kontrolloi tarkasti astutuspareja eli sieltä on kysyttävä sopiva uros nartulleen. Syynä tähän on juuri tuo, että sisäsiittoisuutta ei syntyisi ja jalostus pysyisi terveellä pohjalla.

Hyvä kuulla, että asiaa valvotaan näin tarkasti! Seiskarinkoirasta ei taida ikinä tulla FCI:n hyväksymää, kun se on niin monirotuinen. Ja koko ajan sekoitetaan uusia rotuja. Toisaalta se ei haittaa, koska monirotuiset ovat yleisesti ottaen hyviä koiria sekä terveyden että luonteen kannalta. Itseäni kuitenkin vähän mietityttää, että kannattaako monirotuisia koiria kuitenkaan jalostaa?Henkilökohtaisesti en pidä esim. lapinkoiran luonteesta, enkä toivoisi tulevaisuuden seiskarinkoirista kovin esim. labradori- tyylisiäkään..Mutta jos tämä "rotu" halutaan säilyttää, niin ei taida olla kovin paljon vaihtoehtoja. Pidän toki hirveästi omasta seiskarinkoirastani, mutta en pidä sen labradorinoutajamaisista piirteistä. Saisi olla vähän kovuutta lisää. Tämä tosin on harrastajan näkökulmasta kirjoitettu. Perhe-/lenkkikaverikoiraksi lapukkamainen tai lapalaismainen seiskari voisi varmaan hyvinkin soveltua.

Mä olen sun siskosi Ronja ja asun Turussa

Hauska tutustua!Kohtahan meillä onki jo synttärit:) Onkos Turussa lunta? Täällä Kajjjaanissa on nilkkoihin asti, mutta se sulaa vielä poies.

Itsellä olisi astutus edessä tammi-helmikuun vaihteessa kun tuo meidän Nicky-neitonen tulee kiimaan Onneksi on hiukan kokemusta jo isän kasvattien pennuista ettei ihan tyhjältä pyödältä lähdetä. Nyt kyselisinkin paria mieltäni askarruttavaa kysymystä koko porukalta

Olen hiukan jopa kiistellyt kaveri kanssa (omistaa 2 whippettiä) siitä, että koska pennut voi luovuttaa uuteen kotiin. Itse olen jo isältä oppinut ja tottunut, että pennut lähtevät vasta 8 vko ikäisinä kotoa. Kaverini kuitenkin on saanut sellaiset ohjeet, että jo 7vko iässä pennun voi luovuttaa. Eihän tuossa mikään valtava ero ole mutta mielestäni kuitenkin liian aikainen on tuo 7vko. Mitä mieltä te olette?

Toinen asia on se pennun hinta. Olen kyllä saanut kerhon suositus hinnan ja niin pois päin mutta haluan tietää että millä hinnalla nyt seiskarit kotoa lähtevät?

Itse sain Ladan 425 eurolla. Jos on suositushinta määritelty niin omasta mielestäni kannattaisi pysyä rajojen sisäpuolella. Kannattaa varmaan kysyä kerholta.
Oletko käynyt kasvattaja kurssia? Sieltä saa tietoa koirien kasvatuksesta ja paljon muusta (muun muassa luovutusiästä).
Koirien luovutusikä on 7-8 vkoa. 7 vkoa on varmaankin yleisin.

Lykkyä tykö!

En ole käynyt vielä kasvattajakurssia mutta mietinnässä on. Itse olen sitä mieltä pennun luovutuksesta että ei ennen 8 vkoa. Ja sitten tuosta hinnasta; haluaisin vain hieman osviittaa siitä missä hinnoissa seiskarit liikkuvat, suoraan sanoen viitsi Nickyn pennuista kovin paljoa pyytää. Tämä siitä syystä, että Nicky on otettu rotuun ja näin ollen ei ole "kunnon" seiskari

"Minun periaatteena on, että jos on pienikin vianpoikanen, niin en missään nimessä anna astutettavaksi." mikä on "vianpoikanen"??

Seiskarinkoiran kanta on varmaan aika pieni (vielä?) , onko näille laskettu esim tehollista populaatiota ? Ja mitä tuohon "vianpoikaseen" tulee , niin esim jos collieista karsittaisiin yhtä niiden silmäsairautta sekä kantavat että sairastavat jalostuksesta pois, olisi tämä jo 80 % kaikista collieista.( en nyt muista mikä niistä silmäsairauksista se oli)

Jos sitten mietitään jäljellejäävää 20%, jotka eivät sairasta silmäsairautta tai ole kantajia, niin miten niiden terveys muuten? Lonkat, muu luusto ? Onko luonne jalostukseen sopiva ?

Itse olen vähän on/off seurannut tätä seiskarinkoira-asiaa , silllä se kiinnostaa minua , tosin esimerkiksi jäsenmaksu on tällä hetkellä vähän rästissä.... mutta tarkoitus hoitaa ajan tasalle.

Ketä kiinnosta koirankasvatus yleensä ja ne ongelmat mitä pienen populaation kanssa on eritoten, niin kannattaa kuikkia HETI Ry:n sivuja ( Kokonaisvaltainen Koiranjalostus) . Siellä on tosi paljon hyviä artikkeleja ja asiaa tästä.

Ei kai ylipäätäänkäään saati näin alkumetreillä kuitenkin ole varaa karsia jalostuksesta muita kuin ne yksilöt jotka todella ovat siihen täysin soveltumattomia luonteen ja/tai terveyden puolesta. Kaikkea ei voi saada, ja jos tosiaan meinataan tämä rotu elvyyttää edelleen niin eiköhän ykkösasia olisi mahdollisimman laaja geenipohja??

Itse olen ymmärtänyt ( ja tavallaan toivon) että koiranjalostuksessa eletään jo nyt tietynlaista murroskautta. Esim H.Lohen muistan jossain haastattelussa sanoneen, että nykyisenkaltaisena meno ei voi enää montaakymmentä vuotta jatkua.

Tavallaan tuntuu hiukan ristiriitaiselta, että sikäli kun olen ymmärtänyt niin yleisesti puhutaan rotukirjojen avaamisesta ja kun uutta ( tai uutta vanhaa) rotua lähdetään "perustamaan" niin tavallaan ajatuksena on kai että se rotukirja jossain vaiheessa suljetaan?? Mutta tuleeko seiskarinkoiran kanssa sellaista tilannetta ensinkään vai mihin suuntaan tämä menee .

Itselläni on lunnikoiria, joiden populaatio on ihan järkyttävän pieni ( noin 1000 lunnista koko maailmassa) ja kun alkuperämaassa ollaan kynsin hampain esim roturisteytyksiä vastaan, niin rodussa kamppaillaan nk "lunnikoirasyndrooman" kanssa, eli Protein Losing Enteropatia ja Intestinaali Lymfangetaksia.

Kaikki ovat kantajia, kaikki eivät kuitenkaan (ONNEKSI ) sairastu. Omista neljästä lunniksestani sairas on yksi, tällä hetkellä luojankiitos oireeton, mutta sen sairastaessa iskee kyllä aina välillä fiilikset oikein satasella. ( oireet ovat koiran sairastuttua tulleet ja menneet)

Kyseessä on nimenomaan hyvin pienestä koiramäärästä "elvyytetty" rotu, ja aika sisäsiittoista porukkaa ovat.

Rodun kanssa kamppaillaan sellaisten ongelmien kimpussa kuitenkin, että en sitä millekään muulle rodulle toivoisi.

no nyt rupeaa kuulostamaan jo ihan epätoivoiselta mutta en nyt ihan täysin toivottomana tietenkään haluaisi rodun tilannetta ( lunnikoira) nähdä, vaikka vaikea se on.

Mutta kovin kapoisen geenipohjan suohon ei todellakaan kannata ehdoin tahdoin juosta!

Danica kirjoitti:En ole käynyt vielä kasvattajakurssia mutta mietinnässä on. Itse olen sitä mieltä pennun luovutuksesta että ei ennen 8 vkoa. Ja sitten tuosta hinnasta; haluaisin vain hieman osviittaa siitä missä hinnoissa seiskarit liikkuvat, suoraan sanoen viitsi Nickyn pennuista kovin paljoa pyytää. Tämä siitä syystä, että Nicky on otettu rotuun ja näin ollen ei ole "kunnon" seiskari

Me ostettiin Pipsa kerhon suositushintaan, joka silloin oli 350 e, nyt kai 400 e. Emä on myös kantakoira eli reksiteriin otettu. Itse en oikeastaan haluaisi puhua mistään rodusta, jota seiskarit siis ei edes ole.
Jos pennutus tapahtuu kerhon ohjeiden mukaan ja uros on myös reksiterissä, silloin pennut on ihan "puhdasverisiä" eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Itse olen sitä mieltä, että nuo suljetut rodut itse aiheuttaa ongelmansa (tahattomasti) jalostamalla sairauksia ja heikkouksia. Rotuhan on ihan ihmisen oma järjestelmä ja kiitos Pinskulle hyvästä kommentoinnista ja pohdinnasta asian suhteen! Ihmisellä on tässä moraalinen vastuu siitä, mitä jalostaa.
Tässä mielessä seiskarit on minusta sellainen välimuoto, että ei mennä tuohon rotutouhuun mukaan, mutta ollaan kiinnostuneita koirista ja halutaan pitää yllä koirapopulaatiotia tietyillä sopivilla kriteereillä kuitenkaan uhraamatta muita oleellisia ominaisuuksia, kuten terveyttä ja koiran hyvinvointia ( ei jalosteta ominaisuuksia, jotka haittaavat koiran elämää, kuten lyttykuinoisuus yms.) Luulen tällaisen periaatteen toimivan paremmin kuin rotutouhuun perustuvan.
Eihän siihen aikaankaan, kun koiria todella pidettiin Seiskarin saarella (ja muilla lähisaarilla), ollut mitään rotua tai rotuja. Ne oli hyljekoiria ja niitä kasvatettiin siihen tarkoitukseen, ihan sama, mistä perimä tuli, kunhan se sopi tarkoitukseen. Terveitä, hyväpäisiä koiria, jotka hoitaa hommansa (tää vois muuten olla seiskarikerhon motto?).

Ladalle tiedoksi, että kannasta löytyy kyllä koviakin yksilöitä, kaikki ei todellakaan ole "labbis" tyyliä.

Vianpoikasella tarkoitan sitä, että esim. pikkuisen turhan paljon painuneet ranteet yms. mutta sehän ei välttämättä periydy. Eikä se välttämättä sitä koiraa kovin paljon rasita.Ja ruokinnalla ja oikeanlaisella liikunnalla voi aikaisessa vaiheessa siihen vaikuttaa. Se on kyllä ihan totta, että ei ole varaa karsia yksilöitä pois jalostuksesta turhan pienen vian takia, koska sittenhän juuri pieni kanta tulee entistä pienemmäksi ja sisäsiittoisuus kasvaa. Mutta jos pitää jalostaa sairailla koirilla (en nyt tarkoita seiskareita vaan yleisesti mitä tahansa rotua) niin mielestäni sellainen rotu saisikin kuolla sukupuuttoon. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että jalostaa sairaita koiria, jotka sitten kärsii kipeytyneistä selistä tai nivelistä tai ovat kuuroja tai sokeita. Ei se oo kivaa sille koiralle eikä omistajallekaan.

Hyvä, hyvä! Lisää erilaisia mielipiteitä. Ne avartaa kummasti mieltä

Ja tiedän kyllä, että maailman koirapopulaatio vähentyisi erittäin rutkasti, jos annettaisiin kaikkien sairaiden rotujen kuolla sukupuuttoon. Koska oikestaan jokaisessa rodussa on jotakin perinnöllistä sairautta tai muuta "vikaa". Ei nyt tietenkään ihan kaikissa, mutta kumminkin..

Tuosta luovutusiästä olen kuullut perustellun periaatteen erittäin kokeneelta kasvattajalta: hän luovuttaa pennut vasta kahdeksanviikkoisina, koska ne tuossa iässä oppivat emältään vielä oleellisia taitoja, etenkin nartuista tulee huolehtivampia emiä, kun ovat pidempään oman emänsä kanssa. Tuntuuhan se luonnollisemmaltakin pitää pentuetta yhdessä mahdollisimman pitkään. Tavallaan luovutusikä on siinä vaiheessa, kun pentu luonnollisestikin lähtisi "omille teilleen". Tämä nyt on tällaisen "luomukasvattajan" mielipide.

T. Marja(´)

Meillä on jo veteraaniluokkaan kuuluva seiskari,joka on kahdesti penikoinut. Ensimmäinen pentue oli harkitusti sekarotuinen, toinen "puhdas". On kyllä sanottava,että se ensimmäinen oli onnistuneempi.Todella ihania ja hyväluonteisia hauveleita,joita on sittemmin tiedusteltu lisää.Uros ehdittiin kastroida ennen toista pennutusta,joten kokeilin sitten seiskariurosta.Oma mielipiteeni on,että kannattaisi tuulettaa kantaa tietoisesti muilla roduilla/sekoituksilla,ja ennen kaikkea luonteen perusteella valituilla.Se on kuitenkin tämän rodun vahvuus,sitä meidänkin koirassa aina ihaillaan.Onhan se kaunis koira,mutta vuosien myötä on luonne kuitenkin ratkaisevaa.Jos kohdalle sattuu hyvä uros,kannattaa jättää rotupuhtaus kakkoseksi.

Ilokseni voinen ilmoittaa, että eilen (7.4) astutin onnistuneesti koirani Nickyn. Homma meni hienosti ja aion vielä käydä uudestaan astuttamassa samalla uroksella, luultavammin huomenna. Toisesta astutuksesta ei sinänsä ole mitään hyötyä, sillä jos astutus onnistuu ja koirat ovat selvästi kiinni toisissan on melkeinpä varmaa, että pentuja on tulossa. Varmistuksesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Tämä tulee olemaan ensimmäinen aivan itse kasvattamani pentue, olen kuitenkin auttanut jo kauan isääni kasvatustoiminnassa.

Jos olette kiinnostuneita voitte käydä sivustollani www.marjomaankennel.tk Tulen laittamaan sinne tiiviisti tietoa tiineyden ja pentuajan tapahtumista. Tällä hetkellä sivusto on hyvin alkutekijöissään, joten antakaa se minulle anteeksi Jos on jotain mitä haluatte ehdottaa sivustolleni niin laittakaa ihmeessä sähköpostia. Yhteystiedot löytyvät sivustolta.

Terv. Heini Marjomaa

"Uhups kiitos Juhizz "

Danica kirjoitti:Ilokseni voinen ilmoittaa, että eilen (7.4) astutin onnistuneesti koirani Nickyn. Homma meni hienosti ja aion vielä käydä uudestaan astuttamassa samalla uroksella, luultavammin huomenna. Toisesta astutuksesta ei sinänsä ole mitään hyötyä, sillä jos astutus onnistuu ja koirat ovat selvästi kiinni toisissan on melkeinpä varmaa, että pentuja on tulossa. Varmistuksesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Tämä tulee olemaan ensimmäinen aivan itse kasvattamani pentue, olen kuitenkin auttanut jo kauan isääni kasvatustoiminnassa.

Jos olette kiinnostuneita voitte käydä sivustollani www.marjomaankennel.tk. Tulen laittamaan sinne tiiviisti tietoa tiineyden ja pentuajan tapahtumista. Tällä hetkellä sivusto on hyvin alkutekijöissään, joten antakaa se minulle anteeksi Jos on jotain mitä haluatte ehdottaa sivustolleni niin laittakaa ihmeessä sähköpostia. Yhteystiedot löytyvät sivustolta.

Terv. Heini Marjomaa

Kannattaisko ottaa toi piste tosta tk:n perästä pois..?

Moikka!

Kiinnostais kuulla enemmän, miten se toinen pentue oli heikompi? Oliko tällä ekalla uroksella jotain rotua? Tuliko pennusta seiskareita?
Meidänkin Pipsa on kerännyt ihailijoita sekä ulkonäkönsä että luonteensa( tosi rauhallinen ja aika itseriittoinen, aina ystävällinen, ei siis ole koskaan vihainen ihmisille) puolesta. Mielenkiintoista nyt nähdä, kun pennut on tulossa, että mitä periytyy. Kerrotko lisää sun koiran luonteesta, olis mukava kuulla!!?

zug610 kirjoitti:Meillä on jo veteraaniluokkaan kuuluva seiskari,joka on kahdesti penikoinut. Ensimmäinen pentue oli harkitusti sekarotuinen, toinen "puhdas". On kyllä sanottava,että se ensimmäinen oli onnistuneempi.Todella ihania ja hyväluonteisia hauveleita,joita on sittemmin tiedusteltu lisää.Uros ehdittiin kastroida ennen toista pennutusta,joten kokeilin sitten seiskariurosta.Oma mielipiteeni on,että kannattaisi tuulettaa kantaa tietoisesti muilla roduilla/sekoituksilla,ja ennen kaikkea luonteen perusteella valituilla.Se on kuitenkin tämän rodun vahvuus,sitä meidänkin koirassa aina ihaillaan.Onhan se kaunis koira,mutta vuosien myötä on luonne kuitenkin ratkaisevaa.Jos kohdalle sattuu hyvä uros,kannattaa jättää rotupuhtaus kakkoseksi.

Sitten vielä tuosta LUOVUTUSIÄSTÄ: luin juuri Tuire Kaimion kirjasta, että pennut kannattaisi pitää yhdessä ja ennen kaikkea yhteydessä emoonsa 12-viikkoisiksi asti. Perusteluna on, että ne oppivat vielä paljon emältään tuona aikana. Edellytyksenä on, että pennut saavat myös totuttautua siihen maailmaan, jossa ne tulevat aikuisenakin elämään eli erilaisiin ympäristöihin, mihin ne uudessa kodissakin totutetaan. Pienempinä emästään erotetut pennut tutkimuksen mukaan söivät ja kasvoivat huonommin ja sairastelivat enemmän. Kahdeksanviikkoisena pennut ovat myös herkässä iässä ja järkytykset voivat aiheuttaa pystviä vaurioita pennun mieleen, sanoo Kaimio.Hän siis toivoo, että myöhäisempi vieroitus yleistyis, saataisiin tasapainoisempia koiria.

Oman ensimmäisen pentueeni myötä olen joutunut melkoiseen myllytykseen omalla sivustollani. Sain ennekaikkea haukkuja siitä että pennutan sekarotuisia ja leikin kasvattajaa. Lisäksi minulta tivattiin lonkka- ja silmä tuloksia ym. Olenkin myös itse sitä mieltä että jonkinlaista terveyskartoitusta pitäisi saada siitokseen käytettäville seiskareille. En tietenkään tarkoita että kaikki pikkuviatkin pitää karsia heti pois ja siitokseen käytetään vain täysin terveitä yksilöitä mutta jonkin moinen tieto koiran terveydestä pitää olla. Esimerkiksi: Aion astuttaa toisen seiskarini Ronjan ensi vuonna. Ronja on otettu rotuun kantakoiraksi ja hänellä on taustalla eniten Suomen pystykorvaa ja Karjalankarhukoiraa (molemmista vanhemmista). Kävin hieman tutkimassa ko. rotujen siitos kriteerejä ja sieltä nousivat silmät ja lonkat esille molemmista roduista. Käytän siis ronjan kuvauksissa ennen astutusta ja toivon ettei löydy mitää hälyttävää. Toivottavasti saan koirani astutetuksi sillä en aio astuttaa Ronjaa sellaisella uroksella jolta ei ole vähintään lonkkia kuvattu, mieluiten silmätkin.

Sitten tuosta rotuun otosta. Tiedän seiskarikannan olevan vielä todella pieni ja siksi rotukirjaa ei voi vielä sulkea mutta minulle itselleni tuli tunne vähän höllästä rotuun otosta Nickyn kohdalla. Menin näyttämään ronjaa tapaamiseen ja siellä haluttiin yhtäkkiä Nickykin rotuun. En väitä etteikö se olisi ilo mutta Nickyllä on esim turkki vääränlainen ja runko. (sai vain kohtalaisen pistemäärän) Se on tietenkin jalostusryhmän päätettävissä mutta toivoisin ehkä jonkin pisterajan rotuunottoon. Esim. Ronja sai 8/10 pisteistä.

En tiedä muista mutta itselläni on haaveissa nähdä seiskari joskus tulevaisuudessa kennelliitossa ja FCI-ryhmitettynä. Tällainen on minun mielipiteeni ja minua surettaa nähdä seiskarinkoiraa mollattavan erinäisillä nettipalstoilla. Eikä minusta ole kivaa kun tullaan syyttelemään sekarotuisten lisäämisestä maailmaan.

Hyvä Danica, kun otit tämän rotukysymyksen esille täällä keskustelupalstalla. Olen käynyt lukemassa nettisivuillesi tullutta palautetta ja aika rankkaa kieltämättä! Sopiiko, että aloitetaan tästä tärkeastä aiheesta uusi keskustelu. Eli laitan kommentit uuden otsikon Rotu vai ei alle tänne palstalle.

Marjomaan Kennel-sivuston osoite on muuttunut. Uusi osoite on www.kennelmarjomaa.tk